viipyvän auringon hehkussa lepäävät puut,
sinun laulusi, sinun sanojasi kaikki.
Pakkasta pakenevat lehdet,
ilmassa kieppuvat, pysymättömät
minun sanani.
Tuulessa kohtaavat
linnut, jaetut hetket, kiitollisuus
ja suru.
Ei, en muista surua.
Ilon vain, laulusi, puiden vahvat oksat.
Piia Perkiö
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti