Syyskirkas päivä!

Syyskirkas päivä,
viipyvän auringon hehkussa lepäävät puut,
sinun laulusi, sinun sanojasi kaikki.
Pakkasta pakenevat lehdet,
ilmassa kieppuvat, pysymättömät
minun sanani.
Tuulessa kohtaavat
linnut, jaetut hetket, kiitollisuus
ja suru.
Ei, en muista surua.
Ilon vain, laulusi, puiden vahvat oksat.
                                         Piia Perkiö

Syksyn värejä ja valoa!

Talvi pitää pintansa...!

Talviluonto on huiman kaunis pilvisenäkin päivänä!

Joko talvi alkaa...alkoi se! Pakkanenkin paukkuu...

Syksyn odotusta!

Kevään tuloa pohjoiseen!

Hieman jo joulumielellä!

Opinnot ovat vieneet tänä syksynä niin paljon aikaa ettei ole ehtinyt uppoutumaan vielä joulun odotukseen. Juuri ja juuri on ehtinyt sytyttämään kynttilän harmaiden päivien iloksi. Nyt kun opinnoissa alkoi joulutauko, odotan että ehtisin taas hakemaan virtaa ihanasta valkeasta luonnosta ja käsitöiden voimaa antavista materiaaleista!

Värejä ja tunnelmia pohjoisesta syksystä!

Miten kaunis ja värikylläinen onkaan meidän syksy. Ja miten paljon luonnossa tapahtuu syksyisin.
Olen ahminut taas luonnonvoimaa pitkään ja hiljaiseen talveen joka jo kolkuttelee nurkan takana.
Jokaisessa vuodenajassa on oma viehätyksensä ja uskon että me suomalaiset tarvitsemme nämä kaikki neljä vuodenaikaa oman henkisen hyvinvointimme ylläpitäjänä!
Nautitaan!

Vaikuttava auringonlasku!

 

 

 

Maaliskuinen päivä on painumassa iltaan ja

saamme todistaa henkeäsalpaavaa luonnon

näytelmää kun aurinko laskee taivaanrannan

 taakse.

Mieli mykistyy ja sydän tuntee vain suurta kunnioitusta

luomakunnan suuruuden edessä!

Ihana talvi, lumen valkoisuus, viattomuus...

Lokakuuko ikävä?

Syysaamun retkellä....